Narsismin kehä rakkaudessa....

" Varoittamatta vihamme leimahtaa
ihan kuin pyörässä ei ois jarruja ollenkaan
 Yksi kylmä kosketus, 
tai vilkaisu tarvitaan
ja pahoiksi muututaan, kirjahylly kaadetaan.
 Ehkä me ollaan palattu lapsuuteen
 kumpikin hädissään astioita särjetään
 ihan kuin isät ja äidit puhuisi toisilleen
 Yhtä suurta ympyrää me ajassa ryömitään
 Kehää kierretään "
 - Jesse Kaikuranta

Kuten aikaisemmista postauksistani olette voineet lukea, minulla oli mies, jonka kanssa luulin olevani onnellinen. No ei se sitten kuitenkaan mennyt niin. Mikä helvetti siinä on, että huomaamattaan etsii itselleen sellaisen puolison, jossa on jotain samaa, kuin omissa vanhemmissa on??

Seurustelin mieheni kanssa pari vuotta. Olimme jopa vuoden kihloissakin. Luulin olevani rakastunut ja rakastettu. Olinkin vain käytetty. Sellainen nainen, jota on ollut kiva näyttää kavereille ja joka on odottanut kiltisti kotona miestään ruuat valmiina ja asunto siivottuna. "Vaimomatskua".

Miehen todellinen puoli alkoi paljastua vähän jo sinä aikana, kunn hän oli armeijassa. Silloin selvisimme puhumalla. Ensimmäisen varoituksen annoin jo silloin. Kerroin suoraan, että jos tämä jatkuu niin minä en jää tälläiseen suhteeseen. "Rakastan sinua enemmän, kuin ketään ikinä. En enää ikinä tee sinulle mitään pahaa!" Ja minä rakastunut tyhmä uskoin sen. Kadun sitä enemmän, kuin mitään muuta.

"Vielä eilen ruusuntuosuisen yön vietin kanssas lämpöisen, meille silkkimeren aallot lauloi hiljaa, unta ja totta toisistaan, sä kaadoit beibi mut kuin kypsää viljaa, en millään voinut erottaa, lumituiskuun yksin saan jäädä kulkemaan, itseäni syyttää tästä saan, kun en kysynyt rakkautesi hintaa." - Apulanta

Helvetti oli irti, kun täytin 18 vuotta. Otin ensimmäisen kerran kunnolla turpaani. Nukuinkin sitten ensimmäisen yöni täysi-ikäisenä vessan lattialla ovi lukittuna. Itkin, koko yön. Seuraavana päivänä tietenkin sain taas anteeksi-pyynnön. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun en antanutkaan enään kokonaan asiaa anteeksi. Seuraavan kerran olimme yhteisien kavereidemme kanssa viettämässä viikonloppua mökillä. Ensimmäisenä päivänä oli hauskaa. Nautittiin porukalla illasta. Kunnes koitti lauantai. Mies otti vähän viinaa ja olinkin rakkaan sijasta huora, ämmä, luuska, paska tyttöystävä, lellipentu (hän asui vanhempieni rahoilla "asunnossamme"), lutka yms... otin taas turpaan. Silloin onneksi tajusin soittaa kyydin pois sieltä. Ja taas seuraavana aamuna aneltiin anteeksipyyntöä...minä annoin anteeksi.

Olimme viettäneet kihlajaiset ja olleet vähän aikaa ihan kahdestaan kotona. Halusin sitten lähteä kavereideni kanssa baariin. Minä menin, mies ei. Mustasukkaisuus nosti päätään potenssiin 100. Loppujen lopuksi en voinut lähteä minnekkään ilman, että minua vahdittiin koko ajan.

"Taivu, tahtooni taivu,

Juovu, minusta juovu,

Miks et sä auta mua nyt, kun eniten tarviin sua.

Miks et taivu, tahtooni taivu,

muutu, vuokseni muutu,

miks et sä auta mua,

näin me huudamme täynnä haraista kauhua"

-Jesse kaikuranta

Mieheni paljastui siis narsistiksi. Yritti parhaansa mukaan saada kiedottua minut hänen pikkusormensa ympärille. Aikansa siinä onnistuikin, onneksi heräsin vielä, kun siihen pystyin. Voitte kuvitella sen kauhun tunteen, kun tajusin minkä virheen olin mennyt elämässäni tekemään. Itkin ja huusin. Huusin itselleni. Eikö paska lapsuus riitä, pitääkö sitä jatkaa pidempäänin?
Viimein, kun päätiin olla jatkamatta sudetta alkoi taistelu eron päätökseen saamisesta. Edellisenä päivänä, kun kerroin mielipiteeni olin vielä rakkain maailmassa, mutta sitten, kun kerroin erosta sainkin vastaukseski, että " Ei voisi paskaakaan kiinnostaa, minulla on toinen nainen." No jaha. Kylläpä hyytyi rakkaus nopeasti. Seuraavana tapeltiin sitten yhteisistä tavaroista ja lemmikeistä. Huonekalut lähti, kissat jäi. No yllätys. Vastuun kantaminen ei tälle miehelle ole ikinä ollutkaan erityisen mieluisaa.

Vihdoin kaiken paskan jälkeen olen päässyt eroon siitä. Ystäväni kanssa käytiin heittämässä kihlasormukseni saimaaseen ! Tuntui äärettömän hyvältä sanoa hyvästit helvetti-elämälle.
Minulle kihloista eroaminen ei ole mitenkään iisi juttu, joten olin pitkään suhteessa vain sen saatanan rinkulan takia.

Jatkan ehkä tästä aiheesta myöhemmin lisää, nyt en tämän enempää halua tähän paneutua.

Aion nauttia elämästäni, nauttikaa tekin ihanat tukijani <3