Oon kulkenut viimeiset 2kk ihan sumussa. Osittain masennuksesta johtuen ja lääkkeistä ja viinasta ja no ihan kaikesta. Pahiten ehkä tällä hetkellä päässä huutaa Ana, koska onnistuin sen jotenkin sysäämään syrjään (siksi en viimepostauksen jälkeen ole tänne kirjoittanut). Tosin sen johdosta on sitten painokin noussut.....fuck. Noh kunhan tässä ryhdistäydyn niin teen asialle jotain.
Mutta siis pointti tässä oli se, että miut on taidettu kiskoa takaisin pinnalle. Tällä hetkellä jopa tiedostan mitä teen, enkä havahdu vasta viikon päästä hirveeseen morkkikseen tekemisistäni. Toivon, että nyt pikkuhiljaa ei tarvitsisi havahtuakkaan siihen, että olisin tehnyt taas jotain tyhmää.
Se mitä en ole täälläkään myöntänyt eli viiltely...on onneksi myös vähentynyt. En ole kuin kerran tässä parin viikon sisällä ajatellut asiaa. Se tapahtui, kun sain exältä viestiä...se oli tosi kova paikka, koska asiat joista hän puhui ja haukkui ei ollut minulle mitään pieniä ja helppoja. Onneksi sitten juuri oikealla hetkellä sain viestin <3 ei tarvittu veistä enää...ja kyllä, niin hullulta kuin se kuulostaakin niin viiltely antaa tietynlaista lohtua. Kun siirretään henkinenkipu fyysiseksi ei tunnu enää niin pahalta...hullua, tiedän. Enkä ole ylpeä itsestäni.
Mutta nyt on onneksi kaikki paremmin. Tosin onhan tää nyt helvetti pelottavaa :D ! On todella vaikeaa luottaa taas uuteen ihmiseen. Aina, kun olen tehnyt niin minut on joko hylätty tai sitten pahasti hakattu...Pelkään kuollakseni sitä, että miut hylätään taas. Varsinkin, kun tätä en todellakaan halua menettää <3 jepjep joo oon sekaisin. Haha eipä se vissiin haittaa.
Ompas sekavaa, mut nyt ei oo aikaa kirjottaa enempää. Palataan asiaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! Jos haluat keskustella kanssani laita viestiä: katapirpana@gmail.com :)